keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Lumisateessa pellolla

Moi! Tässä postauksessa luvassa olisi kuvia pellolta. Käytiin viime viikonloppuna lähipellolla hevosille vaihteluksi ja pehmeämmälle pohjalle mitä meidän kenttä ratsastamassa. Lilli ei olut ihan yhtä innoissaan kun Voitto, mutta taisi sekin aika tyytyväinen olla, kun pääsi isolle pellolle ja voitiin vähän ravailla ja laukkailla. Onneksi hevosten kuljetus on helppoa niin ei tarvitse paljoa nähdä vaivaa, eikä kulu aikaakaan niin paljoa kun jonnekin kauemmas lähtiessä. Lilli matkusti satulalla lyhyen matkan, se helpottaa paljon sitten perillä, kun ei tarvitse alkaa viritellä kylmillä käsillä satulaa.
 

Päällä kaikissa kuvissa minulla on uusi Oasapilta saatu musta todella lämmin takki. Linkki takin sivulle. Olen nyt käytellyt sitä tallilla, ja ihan yllättynyt miten laadukas ja mukavan näköinen se on päällä hevosenkin selässä. Saman tyylisiä takkeja näkee nyt jokapaikassa, monella ihan perusvaatemerkillä sekä ratsastusmerkeilläkin.


Jossain välissä alkoi satamaan tosi kovasti lunta isoja hiutaleita. Ehdittiin ottaa muutama lumikuva  ja sitten sade jo lakkasikin. Käveltiin alkuun kerran pellot ympäri, ja sitten mentiin parhaimmalle pohjalle joka oli tasainen ja pehmeä taivuttelemaan ja ratsastamaan ravit ja laukat.


Hyvää tekee mennä sekä vähän mäkisellä ja erityylisellä pohjalla. Nyt kun hevosilla on hokit ja tilsakumit ei tarvitse pelätä edes liukasta lunta heinän päällä. Pidin Lillillä myös loimea koko ratsastuksen ajan kun oli sen verran kylmä ja koko ajan ripsui pikkuisen lunta.


Nyt tänään keskiviikkona käytiin vielä maneesilla, mutta sitten pariksi päiväksi loppuu hevosten kanssa kärryllä ajelu. Pellolle nyt ei ollut pitkä matka, mutta kuitenkin kärryllä piti sinnekin lähteä. Lillillä tuli eilen illasta ratsastuksen loppupuolella verta nenästä. Syytä ei tiedetä, mutta varmaan yhdistettynä se kun ollaan kuljetettu nyt lähiaikoina paljon ja Lilli oli päivän Keskimäellä kun Voitto oli valmennuksessa. Lilli on saattanut olla vähän hermostunut, ja se oli kuulemma hirnunut jonkin verran ja vetänyt varmasti pölyä nenään. Viime talvena kerran aiemmin sillä on tullut verta vähän nenästä kovalla pakkasella, mutta kyllä se aina säikäyttää kun nenästä valuu ihan enemmän kun pari tippuu kirkkaanpunaista verta :D

Sain juuri tässä postauksen ohella uuden talvisemman bannerin valmiiksi, eli se tulee tässä lähiaikoina, kunhan ehdin muokkailla vielä sivua ja asetella kaikki kohdilleen. Blogitallissa on meneillään viikon blogihaaste, johon on jo tullut kivasti osallistujia. Itsekin mietin pitäisikö kirjoittaa oma versioni, mutta nyt on ehkä pakko alkaa lukea huomiseen kokeeseen...

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mennyt viikko kuvina

Nyt menneeltä viikolta muutamia kuvia, mitä on jäänyt julkaisematta ja mitä ollaan Lillin kanssa tehty. Liikutus on ollut vähän hankalaa, kun kenttä on jäässä eikä ole lunta. Ollaan käyty ahkerasti maneesilla ja tulevallakin viikolla olisi samaa ajelua luvassa maneesin ja meidän tallin välillä. Koko viikon oikeastaan on ollut pakkasta, lunta ei ole satanut pahemmin ja maassa on vaan paikoittain vähän valkeaa. Hevoset on vähän ikävystyneitä, kun ne on pitänyt laittaa eri tarhoihin, eikä ne voi enää riekkua ja tökkiä toisiaan tähän malliin:


Lillillä on ihan muutaman metrin pienempi puoli, mutta se varsinkaan ei paljoa kävele ympäriinsä tarhassa. Viime vuonnakin kun oli paljon lunta, sillä oli muutama polku hangessa jota se käveli ympäri. Lillillä ei onneksi ole samanlaisia loimi ongelmia kun Voitolla, koska sillä on ihana oma paksu karva. Nyt kun on vielä ihan vähän pakkasta, se pärjäilee hyvin ulkona vaaleanruskealla kuoriloimella jossa on vähän lämmittävää fleece vuorta. Tuossa kuvassakin näkyvässä kyseisessä loimessa on kyllä paha reikä lautasen kohdalla, kun Voitto repinyt sitä vähän liian kovasti. Reikä menee kaikista kankaista läpi, onneksi se on revennyt niin että saa vielä hyvin ommeltua umpeen, kunhan nyt tässä joku päivä saadaan aikaiseksi. Lillin kuljetusuoja on myös mennyt vähän rikki, eli se pitäisi ommella samalla kertaa.


Hevoset on joutunut olemaan vähän pidempiä aikoja sisällä mitä normaalisti. Eilenkin laitettiin ne ratsastuksen jälkeen neljän aikaan sisälle, ja sitten illalla vaan käytiin kahdeksan aikaan taluttamassa ennen ruokintaa pikkuisella verryttely lenkillä.


Tiia taisikin jo ehtiä postata omaan blogiinsa, että oli ratsastanut myös Lillin maneesilla tässä perjantaina. Itse en päässyt mukaan, mutta Tiia ainakin kertomansa mukaan yritti tarkasti seurata ohjeita mitä olin sille laittanut viestillä  :D Meillä on aina pieniä näkemyseroja miten Lilli liikutetaan kevyesti ja miten sen pitää verkata. Kaikki oli kuitenkin mennyt ihan hyvin, ja Lilli oli saannut liikuntaa hyvällä maneesin pohjalla.


Tällä viikolla yksi isoimmista jutuista oli myös Blogitallin avaaminen, joka on sujunut kaikin puolin hyvin ja sivu on toiminut hienosti. Vaihdan blogiin talvista banneria, joka sitten sopii vähän paremmin blogitallin palkkiin yläreunassa. Pitää vaan odotella että tulee enemmän lunta ja talvisia kuvia niin alan vaihtamaan blogin ulkoasua.


Sain lokakuussa lahjaksi iPad Airin ja se on ollut ihan todella hyvä ja kovassa käytössä. Varsinkin tällä viikolla on tullut paljon makoiltua sängyssä aamulla ja illalla pädin kanssa. Joka päivä selailen sillä blogeja, luen sähköposteja ja katson sarjoja netflixistä. Niin helpooa vaan olla iPadilla, eikä millään jaksa avata konetta enää muuta kuin postauksen kirjoittamiseen. Kuvassa näkyvät pinkit aivan ihanat iPad Airin kuoret on saatu Oasapilta. Värin valinta oli helppoa, mutta mietin kyllä hetken pitäisikö ottaa joku muu kuorien väri vaihtoehdoista. Olin pulassa ensimmäisen viikon, kun ei ollut mitään kuoria kun nuo suojaa niin hyvin ja antaa tukevuutta koko pädille, eikä tarvitse pelätä milloin se luiskahtaa kädestä.

Tänään viikon päätteksi olisi vielä tarkoitus käydä vähän peltoilemassa. Taas joudutaan lähteä kopilla, kun eilen oli Tiian ja Voiton valmennus, jonne Lilli tietenkin tuli mukaan katselemaan. Kivaa vaihtelua kuitenkin päästä pellolle, vaikka siellä ei välttämättä voikaan kauheasti ratsastella kun maa on jäässä. Postausta ja kuvia tulee varmasti ensi viikolla, kun nyt päästään pellolle hyvällä ja valoisalla ilmalla.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Loukkaantumiseni hevosten kanssa

Moikka! Nyt taas erikoispostauksen tyylistä kirjoitusta, varmasti monelle valitettavasti tuttu aihe eli loukkaantumiset ratsastaessa tai yleensäkin hevosten kanssa. Ajattelin kirjoitella vähän pitempää juttua, kun moni on kysellyt miten minulla on murtunut jalka joskus, ja onko muita pahoja loukkaantumisia hevosten kanssa.

Olen harrastanut ratsastusta 6-vuotiaasta lähtien, alussa ihan ratsastuskoulussa, jossa sai vähän tuntumaa hevosiin ja vasta opeteltiin toimimaan isojen eläinten kanssa. Ikinä ainakaan muistaakseni en ole millään tavalla pelännyt hevosia tai itse tippumista. Lilliltä en ole koko sen meillä olon aikana kauheasti tipahdellut. On muutamia pahempia tippumisia joista kerron tässä postauksessa sekä sitten niitä perinteisia että läsähtää vaan maahan ja ei ehdi edes huomata mitä kävi.

Pienestä pitäen on tottunut ja osannut valmistautua tippumisiin, ja että kaikkea sattuu hevosten kanssa. Mentiin Demsi ponilla ihan alkuvuosina ratsastuskoulussa ja tippumis ennätys oli muistaakseni 6 kertaa yhden tunnin aikana. Nykyäänkin hoidan omia hevosia ja ratsastan lähes päivittäin, joten olen ihan onnellinen että mitään loukkaantumisia ei ole pahemmin ollut. Pitää koputtaa puuta ja toivoa että jatkossa sama onni jatkuu..

n. 3 vuotta sitten oli ehkä pahin loukkaantuminen mitä minulle on käynyt hevosten kanssa. Oltiin talvella Tiian kanssa maastossa pimeällä tienpäässä. En ymmärrä miten uskallettiin siihen aikaan lähteä maastoon pimeällä kaiken lisäksi ilman satulaa. Nyt ei enää tulisi mieleenkään moinen.
Oltiin jo tulossa kotiin päin ja käveltiin löysin ohjin, kun hevoset säikähti. En ehtinyt valmistautua, ja vaikka kuinka yritin pitää kiinni Lillin harjasta valuin aina vaan taemmaksi ja lopulta luiskahdin alas Lillin ja vierellä juoksevan Voiton väliin. Siitä en muista paljoa tuntui vaan pitkältä ajalta ja seuraavan kerran kun avasin silmät makasin keskellä tietä ja hevoset oli juossut kotiin. Tiia oli tippunut vähän edemmäs ja suunnilleen liikunta kykyinen. Kun nousin ylös aluksi ei tuntunut mitään, mutta sitten kun lähdin kävelemään tiesin että oikeasta nilkasta on varmasti murtunut jotain, se oli outo tunne ja kyllä koski paljon koko matkan sairaalaan! Onneksi oli kypärä ja turvaliivi niin vältyttiin muilta vammoilta. Lääkärissä selvisi kun alettiin tutkia, että jompikumpi hevosista oli juostessaan astunut jalan päälle, kuoma kengässäkin oli hokin reiät siinä kohti :D


Jalan murtumisen lisäksi leikittiin vähän liikaa Vekin ja Lokin kanssa issikoilla muistaakseni kesällä pari vuotta sitten, ja tipahdin selästä. Ranteeseen tuli venähdys tai korkeintaan joku ihan mini murtuma, se oli muutaman viikon lastassa ja sen jälkeen parani tosi hyvin. Hyvä juttu tässä oli se että sain ratsastaa lastalla omalla vastuulla. Olin kylläkin ratsastellut myös silloin kun jalassa oli kipsi ihan muutaman kerran loppu ajasta, se oli vähän haastavaa mutta onnistui ihan hyvin. Sitä en sitten tiedä mitä olisi käynyt jos olisi jo valmiiksi kipsissä olevan jalan kanssa tipahtanut uudestaan.

 Kolmas ja ehkä tilanne mihin ei oikein ole löytynyt selitystä, oli kentällä tässä viime talvena. Ratsastin Lillillä ihan perinteisesti ilman satulaa ja olin ravailemassa lyhyttä sivua ohjat  tuntumalla. Lilli säikähti jotain ja käännähti ympäri. Tipahdin ihan normaalisti maahan, mutta käsi kiertyi jotenkin ohjiin ja olkapää meni sijoiltaan. Sini oli onneksi sen harvan kerran mukana kentällä, ja auttoi Lillin kanssa. Kun nousin maasta käsi muljahti onneksi itse takaisin paikalleen, mutta tunne oli kyllä outo. Käteen sattui ihan järkyttävästi, mutta sormet liikkui vielä niin kipusin selkään ja yritin vähän liikuttaa Lilliä. Sitten kun selvisin tallista ja menin sisälle, päätettiin lähteä päivystykseen ihan varmuuden vuoksi. Kädessä ei ollut mitään, se oli vaan käynyt paikoiltaan ja lihakset ja kaikki jänteet oli venähtänyt yllättäen olkapään sijoilta käymisen takia. Kipu oli muutaman päivän sen jälkeen kova, mutta selvisin onneksi säikähdyksellä.


Näiden loukkaantumisen lisäksi hevosten kanssa ei ole käynyt mitään suurempaa, pitää vaan olla tarkkana mitä tekee ja jättää turhat riskit pois. Nykyään on myös tottunut niin paljon Lillin säikähtämisiin ettei ihan helpolla edes tipahda selästä.  Esteillä tietenkin lukuisia tippumisia, joista osa ollut pahempiakin, mutta onneksi taas kerran on selvitty säikähdyksellä. Tämän takia käytän aina kypärää ja turvaliiviä sekä hypätessä, maastossa ja ilman satulaa mennessä että jos sattuu tippumaan, on edes vähän suojaa pahemmilta kolhuilta. Moni teistä lukijoistakin varmaan muistaa kaatumisen Lillillä esteillä valmennuksessa, jossa olisi voinut käydä huonomminkin minulle sekä Lillille. Ratsastus osaa kyllä olla vaarallista, mutta suurin osa näistäkin mitä nyt kerroin oli vaan omaa varomattomuutta, varsinkin maastoon lähtö ilman satulaa pimeään.

Vielä sen verran aiheesta poiketen postauksen loppuun, että blogitallista on tullut todella hyvää ja positiivista palautetta ja onnitteluja teiltä. Kiitos kaikille kommentoijille! :) Laitelkaahan kommenttia mitä tykkäsitte postauksista, ja haluatteko jatkossa saman tyyppisiä kirjoituksia?